“Hei, minä olen Sara Simpukka! Minä elän vedessä ja rakastan katsella kun kauniit kalat uivat ohitseni. Siitä en kuitenkaan pidä yhtään, kun viime aikoina tänne veteen on tullut aika paljon roskia ja likaa. Niiden keskellä minulle tulee huono olo. Tule ihmeessä rannalle tutustumaan vedenalaiseen maailmaan ja auta samalla keräämällä roskat pois luonnosta ennen kuin ne ehtivät lentää veteen.”
Henkilökohtainen suhde luontoon ja vesistöihin synnyttää myös halun suojella ja varjella niitä. Läheisen rannan tai vaikka ojan tutkiminen tarkemmin voi paljastaa lapselle, että vesistö on monen eliön koti. Omien tutkimusten lisäksi vesiekosysteemeihin on kiinnostavaa tutustua kirjallisuuden ja eri medioiden välityksellä. Luonnon kunnioittamista voidaan harjoitella luontoretkien yhteydessä esimerkiksi palauttamalla tutkitut ötökät pian ja hellästi takaisin omiin puuhiinsa.
Esimerkkejä vedenalaisen elämän käsittelystä varhaiskasvatuksessa:
Harjoiteltavat tulevaisuustaidot ovat luonnon ihailu ja halu suojella sitä.
Jälleen voidaan todeta, että ruokavalinnoilla on väliä vesistöjen tilan kannalta. Vesien suojelija valitsee luomuruokaa, koska tuotannon vesistökuormitus on pienempää. Vastaavasti pesuainevalinnoilla on väliä. Kuinka paljon ja minkälaista käsipesuainetta käytetään ennen ruokailua, entä tiskiainetta ruokailun päätteeksi?
Olen Sara Simpukka, tehtäväni Palloässissä on vedenalaisesta elämästä huolehtiminen, sillä elän itsekin veden pinnan alla. Tämä onkin ihan omanlaisensa valtakunta. Täällä asustelevat lukuisat kalat, ravut, vesiötökät ja me simpukat.
Me simpukat viihdymme puhtaissa ja kirkkaissa vesissä – mutta voi kurjuus! Minunkin kotipaikkani vedet ovat muuttuneet vuosi vuodelta likaisemmiksi ja roskaisemmiksi. Ystäväni vesilinnut ovat kertoneet, että monilla rannoilla on roskiksia, mutta silti jotkut ihmiset heittelevät roskia minne sattuu. Parasta olisi, jos eväsroskat vietäisiin kotiroskikseen, sillä joskus linnut tonkivat ruokaa rantojen ja puistojen roskiksista. Me luonnon eläimet emme halua enää yhtään roskaa ympäristöömme.
Toinenkin asia tulee mieleeni: ystäväni merilokki kertoi nähneensä merellä isoja kalastuslaivoja. Joskus kalastajia on tullut samaan paikkaan liikaa ja silloin kalat voivat loppua. Onneksi jotkin kalastajat ovat sopineet, että pyydystävät kaloja vain sopivan määrän. He saavat käyttää sinistä kalamerkkiä, ja se painetaan myös esimerkiksi kalapuikkopakettiin, jossa on käytetty kestävästi pyydettyä kalaa. (Onko joku nähnyt jossain MSC-merkkiä?)
Kun rannat ja vedet ovat puhtaita, kaikki eläimet ja ihmiset viihtyvät siellä paremmin. Olen joskus katsellut, miten lapset tulevat rannoille uimaan. Heillä näyttää olevan hirmu hauskaa! Oletko myös huomannut, miten vesi on kiehtovaa säällä kuin säällä ja kaikkina vuodenaikoina? Lämpimällä ilmalla vesissä voi uida, myrskysäällä on jännä seurata tyrskyäviä aaltoja ja talvella voi joskus päästä jopa veden pinnalle jäätyneen jään päälle kävelemäänkin. Eikä koskaan voi tietää, mitä aarteita vesi on rantaan kuljettanut.
Saran tehtävä, eli vedenalaisesta elämästä huolehtiminen on kansainvälinen kehitystavoite numero 14.
Tavoite 14, vedenalainen elämä: Säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä.
Kukahan pisteestä pisteeseen tehtävässä lymyilee? Entä monta kasvia tai kalaa löydät kuvasta?
Tulostus: avaa kuva selaimessa klikkaamalla sen päältä, tallenna koneelle ja tulosta.
Nyt yhdessä musisoimaan! Aloitetaan tekemällä kaikille rytmisoittimet.
Videolla tehdään simpukkakastanjetti. Tarvitset:
Ja sitten vain kliksuttelemaan!
Lennu Liito-orava ja Ville Varis ovat kävelyllä, mutta piha onkin täynnä roskia. Voi kurjuus! Onneksi, kuin taikaiskusta, eläimet keksivät ratkaisun ongelmaan.
Kuuntele tästä laulu, joka kertoo pikku simpukoista. Voit rytmitellä musiikin tahdissa esimerkiksi simpukkakastanjeteilla kertosäkeessä.
Soittele itse Pikku Simpukat -laulua näiden nuottien avulla:
Bändiversio:
säv.&san. Maire Turunen
sov. Palloässät
Laulu ja ukulele: Maire Turunen
Kitarat ja basso: Olli Teirikko
Koskettimet: Margit Urantowka
Rummut ja perkussiot: Timo Antikainen
Äänitys ja miksaus: Olli Teirikko
Kevytversio:
Säv. san. kitara & laulu: Maire Turunen
Kastanjetit: Heikki Kivijärvi
Äänitys: Heikki Kivijärvi
Palloässät -peliportaalin Vedenalainen elämä -osion etusivulla pääsemme kurkistamaan pinnan alle. Ahven ui rauhallisesti vesikasvien seassa. Kun piilossa olevaa haukea klikkaa se hyökkää kohti pikkukalaa. Myös Saran ilmakuplia voi klikkailla.
Hain elämää pelissä tavoitteena on saada hai syömään 10 pikkukalaa ilman että se törmää matkallaan roskiin tai verkkoihin. Hyvin roskaisessa meressä tämä voi olla aika haastavaakin. On hyvä muistaa, että mereen päätyvät roskat ovat usein olleet ensin maalle tai metsiin jätettyjä roskia, jotka sitten ovat tuulen ja valumavesien mukana kulkeutuneet meriin. Mekin voimme suojella kaikkia vesieläimiä esimerkiksi keräämällä roskia pois.
Jos sinulla ei ole peliportaalia käytössäsi voitte leikkiä Hain elämää myös näin:
Tavoite:
Leikin kulku: (versio kuka pelkää mustekalaa -leikistä)
Leikkiä varten rajataan suorakaiteen muotoinen alue. Leikkiin valitaan petokala (hai tai hauki) ja loput lapsista ovat muoviroskia tai pikkukaloja. Muoviroskat voi merkata esim. laittamalla muovipussin tai muovisuikaleen pyykkipojalla lapsen selkään vaatteeseen kiinni. Muoviroskia esittävät lapset sijoitetaan tasaisesti ympäri tilaa paikoilleen. Petokala menee keskelle huilaamaan silmät kiinni. Pikkukalat menevät leikkialueen toiseen laitaan samalle viivalle riviin.
Petokala herää ja huutaa: ”Pikkukalat uikaa, täältä tulee hai/hauki!” Pikkukalat lähtevät juoksemaan alueen toiseen päätyyn turvaan ja petokala yrittää napata heitä matkalla. Myös muoviroskat yrittävät paikaltaan kurottaa kiinni pikkukaloihin.
Mikäli muoviroskaa esittävä lapsi onnistuu koskemaan jotakin pikkukaloista tai haita, tämä saa liikkua enää kävellen. Tällöin hain on helpompi napata käveleviä pikkukaloja ja jos taas hain matka hidastuu, peli voidaan joutua lopettamaan sairastuneen hain takia ja aloittamaan uudestaan alusta. Kun hai saa pikkukalan kiinni, pikkukala jää paikoilleen veteen ja muuttuu joksikin vesikasviksi, joka kalojen pitää kiertää juostessaan.
Pinnalta käsin katsottuna ei helposti huomaakaan, miten paljon elämää pinnan alla on. Paras aika vuodesta tutkimusretkille on vesien ollessa lämpimiä, sillä silloin myös pikkueläimet ovat aktiivisimmillaan. Ravinteikkaissa ja rehevissä vesistöissä myös ötököitä on suhteellisesti enemmän.
Pikkuisten vesieliöiden pyydystämisessä toimii hyvin esimerkiksi tavallinen keittiösiivilä jatketulla varrella. Kun siivilää kuljettaa pohjaa pitkin ja esim. vesikasvien läheltä, siihen herkästi tarttuu matkustajia. Koska kyseessä on vesieliöt, niitä ei pidä pitää ilmassa pitkään, vaan haavin sisältö kannattaa kipata esimerkiksi valkoiselle muovilautaselle, johon on otettu vettä jo valmiiksi. Valkoista pohjaa vasten pienetkin vedessä liikkuvat ötökät erottuvat helposti, vaikka haavista niitä ei niin helposti huomaa.
Vedenalaista elämää tutkittaessa vastaan tulee herkästi uusia tuttavuuksia. Ei haittaa vaikka näiden virallisia nimiä ei tiedettäisikään, voihan niille keksiä vaikka ihan itse nimet. Merkittävää tutkimuksissa on ylipäätään huomata miten paljon elämää myös veden alla on. Toisaalta on tärkeää, että opimme suhtautumaan myös näihin pikkuötököihin huolehtivaisesti. Tutkimuksissa on siis kiinnitettävä huomiota ötököiden hyvinvointiin ja ne täytyy lopuksi palauttaa hellästi takaisin omaan kotiinsa. Myös esimerkiksi satunnaisten roskien kerääminen rannalta retken yhteydessä on huolenpidon osoitus.
Mikäli haluatte tutustua vesieliöiden oikeisiin nimiin, kannattaa tulostaa mukaan esimerkiksi nämä Valonian tekemät vesiötökkäkortit.
Kiitokset yhteisestä rantaretkestä Päiväkoti Franzenian lapsille ja aikuisille!
Listan koosti kirjastovirkailija Jani Bohm, Helsingin kaupunginkirjaston Viikin kirjastosta
”Tutustumme lähialueen vesistöihin. Teemme retken rannalle ja tutkimme ketä rannalla on käynyt, kuka asuu vedessä ja mitä veden alla tapahtuu. Käymme läpi jokamiehen oikeuksia.”
Terveisin, Sanna Ruoho, Pilke Ilveslinna, Janakkala
”Earth Day. Meillä Joensuun Enkussa askarreltiin kierrätysmateriaalista ja eskarit kävivät siistimässä lähimetsää.”
Terveisin, Marita Kiiskinen
