“Sur-rurrr. Minä olen Kiira Kimalainen ja tuolla on ystäväni Kosti Kompostimato! Tiedätkö, meillä on tosi kivaa täällä pihalla, tule tutustumaan! Vaikka me kummatkin ollaan tosi pieniä jonkun mielestä, niin meillä on todellisia supervoimia. Minä osaan muuttaa kukkia hedelmiksi sekä marjoiksi ja Kosti taas taikoo biojätteet mullaksi. Eikö olekin mahtavaa!”
Varhain luotu, vahva luontosuhde on pohja jolle halu suojella luontoa perustuu. Lapset ovat usein kiinnostuneita eläimistä ja kasveista ja suhtautuvat niihin empaattisesti. Lasten luontaista kiinnostusta kannattaa vaalia. Tutkimalla, tutustumalla, ihmettelemällä ja ihan vain luonnossa olemalla lujitamme luontosuhdettamme.
Harjoiteltavat tulevaisuustaidot ovat uteliaisuus ja hellyys luontoa kohtaan.
Myös me ihmiset olemme osa luonnon kiertoa, ihan kuten muutkin eläimet, kasvit ja ötökätkin. Syömme erilaisia kasveja ja sieniä ja jotkut ihmiset syövät myös eläimiä. Saamme näistä energiaa ja hajotamme niitä omalta osaltamme. Toisaalta voimme myös viljellä ruokaa itse tai kerätä sitä luonnosta. Esimerkiksi itse kerättyjä mustikoita tai laatikossa kasvatettuja herneitä on mahtavaa nautiskella. Vastaavasti omenankuorien häviämistä kompostilaatikosta on kiehtovaa seurata. On myös hyvä muistaa, että hyönteisillä ja pölyttäjillä on tosi iso rooli ruuantuotannossa, sillä suuri osa ruokakasveistamme tarvitsee hyönteispölytystä. Kiitokset siis Kostille kavereineen hyvästä mullasta ja Kiiralle kavereineen pölytyksestä.
Olemme Kosti Kompostimato ja Kiira Kimalainen. Palloässissä meidän tehtäväksemme annettiin huolehtia maanpäällisestä elämästä. Olemme hyvin pieniä ötököitä ja meidän merkitystämme maailmankaikkeudessa usein vähätellään, mutta olemme tärkeämpiä kuin arvaattekaan! Kosti kuuluu kompostimatona hajottajiin ja hän osallistuu mullan valmistamiseen popsimalla kaikenlaisia kuihtuneita kasvien osia maaperästä. Puunlehdistä tulee siis uutta multaa, jonka ravinteiden voimalla puut ja muut kasvit voivat taas kasvaa.
Kiira Kimalainen taas kuuluu pölyttäjiin ja ilman pölyttäjiä monet kasvit eivät tuottaisi hedelmiä. Esimerkiksi mustikan kukasta ei tulisi ikinä mustikan marjaa, jos Kiira ja hänen kaverinsa eivät lentelisi kukasta kukkaan siitepölyä levittämässä. Monet eläimet ja ihmiset saavat sitten kesän ja syksyn mittaan herkutella erilaisilla hedelmillä, marjoilla ja vihanneksilla, kun pölyttäjäporukka on kesän mittaan ahkeroinut.
Eläimille ja hyönteisille on nykyään vähemmän tilaa, kun metsien ja niittyjen tilalle on tullut kaupunkeja ja peltoja. Meille parhaita asuinalueita ovat sellaiset ympäristöt, joissa kasvaa monipuolisesti erilaisia kasveja ja on paljon erilaisia eläimiä ja ötököitä. Jos jokin kasvi tai eläin häviää, se vaikuttaa aina myös muihin alueen kasveihin ja eläimiin. Luonnossa kasvit ja eläimet ovat riippuvaisia toisistaan ja näin yhden lajin väheneminen vaikuttaa myös moniin muihin lajeihin.
Onneksi monet eläimet ja kasvit voivat elää myös ihmisten lähellä, jos niille annetaan tilaa. Esimerkiksi monia ötököitä voi auttaa jättämällä pihaan ja puistoihin lahoavaa puuta ja lehtikasoja. Perhosille ja pörriäisille voi kylvää kukkia ruokapaikoiksi. Joillekin hyönteisille voi tehdä jopa oman hyönteishotellin poikasten kasvattamiseen. Myös linnut tarvitsevat ihmisten tekemiä pesiä – olet ehkä joskus nähnyt linnunpöntön? Keväällä ja kesällä kun linnuilla on pesissä ja pöntöissä pienet poikaset, on erityisen tärkeää pitää kissat sisällä. Monet kissat pyydystävät linnunpoikasia, vaikka ne saavat kotona tarpeeksi ruokaa.
Istahdapa joskus ihan rauhassa alas metsän tai niityn reunalle. Silloin voit huomata, miten paljon elämää pienelläkin alueella on. Maassa kipittelee monia pieniä ötököitä, linnut laulavat puiden oksilla ja perhoset ja muut lentävät hyönteiset lentävät kukasta kukkaan. Maasta kasvaa monenlaisia sammalia, kukkia ja puita. Jos kurkkaat kiven alle, sielläkin voi olla myös jonkun pikkuötökän pesä. Kannon sisällä saattaa olla muurahaisten kerrostalo, jotkut muurahaiset rakentavat myös kekoja ja niitä on myös hauska seurata sivusta. Meitä ötököitä on luonnossa aika paljon, vaikka usein kipitämmekin ihmisiä pakoon. Ihmiset kun ovat meistä vähän pelottavia jättiläisiä. Metsät ovat kiehtovia paikkoja, huomaat sen kun vain pidät silmäsi auki ja olet tarkkaavainen. Koskaan ei tiedä, mitä jännää siellä näkee.
Kosti ja Kiira edistävät kansainvälistä kehitystavoitetta numero 15.
Tavoite 15, maanpäällinen elämä: Suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä; edistää metsien kestävää käyttöä; taistella aavikoitumista vastaan; pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen.
Tästä voit tulostaa Kiiran ja Kostin tarinan sekä heidän kuvansa:
Tulosta tästä värityskuvat Kiirasta sekä Kostista kompostikavereineen. Kukahan mahtaa lymyillä pisteestä pisteeseen tehtävässä?
Nyt pienet kimalaiset surisemaan ja helisemään! Katso videolta ohje kuinka teet helposti omat kimalaishelistimet.
Tarvitset vain:
Tarvitset:
Hoito n. kerran viikossa:
Kuuntele tästä laulu Kiira Kimalaisesta Voit soitella mukana tahdissa esimerkiksi kimalaishelistimellä:
Lataa nuotit niin voit laulaa ja soittaa mukana!
Bändiversio:
Säv.&san. Maire Turunen
Sov. Palloässät
Laulu: Maire Turunen
Koskettimet: Margit Urantowka
Kitarat ja basso: Olli Teirikko
Rummut ja perkussiot: Timo Antikainen
Äänitys ja miksaus: Olli Teirikko
Variaatio:
Sävellys, sanoitus, kitara ja laulut: Maire Turunen ja lapset
Palloässät peliportaalissa Maanpäällisen elämän etusivulla seikkaillaan kompostissa ja sen laitamilla. Kosti Kompostimato kavereineen kurkistavat koloistaan kun niitä klikkaa. Kiira puolestaan lentelee auringonkukissa pölyttämässä niitä ja voit kasvattaa kauniin kukan kastelemalla sitä.
Kimalaisen lento -pelissä Kiira on lähtenyt lentämään kukkaniityille. Pölytettävänä on mansikkaa, omenaa ja mustikkaa. Kukat muuttuvat hedelmiksi, jos Kiira koskettaa niitä. Matkan varrella vaanii myös vaikeuksia, kun hämähäkit, kärpäslätkät sekä hyönteismyrkyt haittaavat Kiiran matkantekoa.
Mikäli käytössäsi ei ole peliportaalia tai sen lisäksi, voit leikkiä kimalaisen lentoa myös näin:
Tavoite:
Leikkiä pelaamalla lapset huomaavat, että kimalaiset ovat tärkeitä pölyttäjiä ja ilman pölyttäjien toimia kukista ei muodostu hedelmiä. Pelissä kimalaiset yrittävät pölyttää kaikki kukat ennen kuin ne kuihtuvat.
Leikkiä voi leikkiä sisällä jumppasalissa tai ulkona aukeassa maastossa.
Leikin kulku:
Leikkiin valitaan lapsiryhmästä 1-2 kimalaista ja muut ovat kukkia. Aikuinen voi toimia pelin johtajana. Kukat asettuvat paikoilleen eri puolille tilaa kädet ylhäällä auki kuten kukkien terälehdet. Pelin johtaja antaa kimalaisille merkin, jolloin kimalaiset saavat lähteä liikkeelle pölyttämään kukkia. Kimalaiset juoksevat yksi kerrallaan kukkien luokse ja kiertävät kukan viisi kertaa. Kierrettyään kukan viisi kertaa, kukka laskeutuu maahan kyykkyyn ”marjaksi”, merkiksi siitä, että on hedelmöittynyt.
Pelinjohtaja antaa jonkin yhdessä sovitun ajan pölyttämiseen, esim. 1 minuutin. Tai pölyttämisen ajaksi voi jumppasalissa laittaa musiikkia, jonka pelin johtaja katkaisee haluamassaan kohdassa. Tämän jälkeen pelin johtaja huutaa: ”Kaikki kukat kuihtuvat” ja ne kukat, joita ei ehditty pölyttää sovitun ajan sisällä vajoavat maahan.
Tämän jälkeen voidaan pelata peliä uudestaan uusilla kukilla ja uusilla kimalaisilla. Tutuksi käynyttä peliä voi myös rikastaa pelinjohtajan lisäämillä juonenkäänteillä. Kukkien kuihtumisen syynä voi olla esim. kuivuus, pakkanen tai syksyn saapuminen. Peliaika voi myös pidentyä virkistävällä sateella tai auringonpaisteella.
Ulos luontoon kannattaa lähteä tutustumaan, tutkimaan ja ihastelemaan säällä kuin säällä. Hyvät ulkoiluvarusteet ja mukaan pakatut pienet eväät takaavat onnistuneen retken. Esimerkiksi tiettynä viikonpäivänä säännöllisesti tehty lähiluontoretki voi olla ikimuistoinen rutiini, joka lujittaa lapsen positiivista luontosuhdetta. Monen nykyisen isovanhemmankin muistoissa on edelleen lapsuuden aikaiset kivet, ojat ja niityt, joilla mielikuvitus sai lentää ja esimerkiksi syksyn tuoksut tuovat juuri nuo muistot mieleen.
Luontoretkistä kannattaa tehdä kiireettömiä ja antaa luonnon itsensä esitellä kulloinkin ajankohtaisia ihmeitään. Pienet harjoitukset tai tutkimustehtävät voivat olla hyvä alku luontoon tutustumiseen, mutta on hyvä varata aikaa myös vapaalle leikille.
Retkillä voi harjoitella monia hyödyllisiä taitoja, esim:
Vuodenaikoikojen vaihtelusta ja luonnon seurailusta kannattaa ottaa kaikki irti:
Ihania ideoita luonnon tutkimiseen löydät myös Vihreä lippu -ohjelman tuottamasta Ihme ja kumma -materiaalista: Luonnon monimuotoisuus -materiaali, Vihreä Lippu.
John Farndon: Villi luonto – maailman eläimet ja elinympäristöt
Roger Few: Eläinten ystävä
Satu Heimonen: Tikun ja Takun luontokirja
Wendy Hunt: Mitä eläimet tekevät kaiket päivät?
Martin Jenkins: Endangered animals
Lasten eläinkartasto
Louise McNaught: Survival
Andrea Mills: Ystävämme eläimet
Maia Raitanen: Happamia, sanoi kettu
Maia Raitanen: Västäräkistä vähäsen
Barbara Taylor: Eläinten planeetta
Eya Le Wartie: Tinga ja ystävät jäätikön luona
Dokumenttielokuva: Metsän tarina
Dokumenttielokuva: Sademetsän tarina
Dokumenttisarja: Life – elävä planeetta
Listan koosti kirjastovirkailija Jani Bohm, Helsingin kaupunginkirjaston Viikin kirjastosta.
”Ihanasti olemme saaneet ideoita toimintaamme Palloässien sankarien kautta. Tällä viikolla meille esittäytyi Kiira Kimalainen. Hänen ystävänsä pöytäteatterissa oli Miska-poika, joka käyttäytyi ensin tosi huonosti hyönteisiä kohtaan tönimällä ja tallomalla niitä. Kunnes meille selvisi, että hän käyttäytyi huonosti koska jännittää tulevaa syksyä ja alkavaa esikoulua. Meidän lapsilla on sama tilanne ja he yhtyivät ajatukseen, että jännittää. Samalla mietimme yhdessä kuinka tärkeitä hyönteiset meille ovat. Yhteen ääneen totesimme kuitenkin, että punkkeja emme tarvitse 😅”
Terveisin Marika Etelämäki, Mukulax Hirvensalo
”Myllykosken päiväkodin esiopetusryhmä Korennot sai lahjoituksena kaikille Palloässille omat puuntaimet ja istutimme eskariryhmän yhteisen taimenen retkipaikallemme lähimetsään. Käymme sitä viikoittain tervehtimässä ja seuraamme sen kasvua. Puusta on tullut ryhmällemme tärkeä. Se sai istutuksen jälkeen nimekseen Havu Superpätkä. Eskarit istuttivat omat taimensa kotipihalle, kotimetsään tms. paikkaan. Perheiden tallentamista istutuksista koottiin valokuvanäyttely.”
Terveisin Vo Heli Kujala
”Tutkimme luontoa kävellessä retkipaikalle, mitä matkalla näkyy. Tunnistetaanko ötököitä ja kasveja.”
Terveisin, Sanna Ruoho, Pilke Ilveslinna, Janakkala
”Meillä Länsituulen päiväkodissa ollaan tosi kiinnostuneita kestävästä kehityksestä ja kolmas ympäristökasvattaja valmistui taloomme huhtikuussa. Kesällä on tarkoitus pystyttää yhteisöllisyyskota päiväkodin viheralueelle. Olemme keränneet siihen rahaa jo usean vuoden ajan. Syksyllä meillä on kodan avajaiset perheille. Tuolloin lisäämme myös ulkona oppimista, vaikka paljonhan meillä on jo liikuttu ulkona. Kuvissa Kiira Kimalaisen hyönteishotellit”
Terveisin, Anne Lukkarila, Länsituulen päiväkoti, Haukipudas
