Matokompostointi
Matokompostin hoito opettaa aineen kierrosta ja on oiva ympäristökasvatuksen menetelmä.
- Tunkiolierot muuttavat ruoantähteet ja kuoret mullaksi hajuttomasti ja siististi.
- Lierojen hoito opettaa luonnon monimuotoisuudesta.
- Matokompostissa voi pitää vain tunkiolieroja: kastemadot eivät pärjää lämpimissä sisätiloissa.
- Matokompostorin voi perustaa esimerkiksi vanhaan akvaarioon tai muoviseen säilytyslaatikkoon.
- Matokompostorin hoitoon pitää sitoutua myös lomien aikana.
Matokompostori on hyvä tapa havainnollistaa aineen kiertoa ja tutustua maaperän selkärangattomiin hajottajiin. Pääosassa ovat tunkiolierot, mutta myös ainakin änkyrimatoja ja siiroja voi kompostista löytyä, varsinkin jos siihen on tuotu puunlehtiä tai muuta kasviainesta ulkoa. Matokompostin asukkaan pysyvät tiukasti omassa laatikossaan, sillä ne eivät pärjää kuivassa huoneilmassa.
Huolellisesti hoidettu matokomposti ei haise tai homehdu. Kompostia ei voi jättää ilman hoitoa kovin pitkäksi aikaa, vaan sen tilanne pitää tarkistaa vähintään kerran viikossa. Lieroille itselleen haitallisinta on kuivuminen tai ruuan loppuminen tai se, jos valmista matomultaa ei poisteta tarpeeksi usein.
Matokompostin perustaminen päiväkotiin tai kouluun
Kompostoria varten tarvitaan muutamia tarvikkeita, joista alla tarkemmin. Tärkeää on sopia hoitovuoroista, jotta hoivaa olisi tarjolla sopivasti (ei liikaa tai liian vähän). Lierojen hyvinvoinnin kannalta on olennaista, ettei kompostori pääse liian kuivaksi (tai liian märäksi), ruokaa on sopivasti tarjolla (ei liikaa) ja lannoitteeksi muuttunutta multaa poistetaan aika-ajoin. Omalla hoitovuorolla voi esimerkiksi sumuttaa multaa kevyesti, se kuivuu etenkin talvella nopeasti. Ruokaa lisätään noin kerran viikossa.
Lieroja on mukava tarkkailla ja niitä voi välillä myös käsitellä kostein käsin. Kompostin voimakasta mylläämistä kannattaa välttää, sillä se on varmasti pelottavaa ja sotkee lierojen omat tunnelit. Jos komposti perustetaan vanhaan akvaarioon, voi lieroja päästä näkemään sen läpi omassa elementissään. Muovinen laatikko voi silti olla käytännön kannalta parempi: se on helppo siirtää vaikka toiseen luokkaan välillä tai ottaa loma-aikoina kotihoitoon.
Varatkaa luokkaan ohjeen mukaiset tarvikkeet:
- muovilaatikko (mielellään enemmän laakea kuin korkea)
- pieni lapio tai ruokalusikka
- sumutinpullo
- hengittävä kangas laatikon peittämiseen tai rei’itetty kansi
- hieman ruokaa biojäteastiasta
Lisäksi laatikon pohjalle tarvitaan esim. vanhaa kukkamultaa (ei tuoretta!) ja yhdessä silputtuja kananmunakennoja (kosteina helpointa repiä). Ulkoa voi tuoda myös kuivia puunlehtiä, joiden mukana tosin saattaa tulla muutakin elämää kompostiin. Usein ulkoa vahingossa sisään kulkeutuneet ötökät pyrkivät pian takaisin ulos, eli pientä trafiikkia voi tulla luokkaan hetkeksi.
Perustamisvaiheessa oppilaat voivat esimerkiksi laittaa kukin yhden lieron laatikkoon ja nimetä sen. Kädet kannattaa sumuttaa kosteiksi ennen käsittelyä, jotta lirojen herkkä iho ei vaurioidu.
Lierot sopivat teemaksi myös taide- ja taitoaineisiin: Löytötavaroista syntyy helposti sukkamatoja ja kompostin hoito-ohjeet voi tehdä luokkaan yhteisenä kuvana tai vaikka animaationa.
Mitä lieroille ruuaksi?
Tunkiolieroilla ei ole hampaita, joten niiden pitää odottaa, että maaperän muut hajottajat pehmentävät kovat materiaalit (kuten juuresten kuoret) niille sopiviksi. Ensimmäisenä matokompostista häviävätkin pehmeät ja nopeasti maatuvat ainekset, kuten banaaninkuoret.
Liha, kala, rasvat tai maitotuotteet eivät sovi matokompostoriin, sillä ne alkavat helposti pilaantua. Lierot eivät myöskään pidä suolaisesta ruuasta. Kasvisten pehmeät kuoret, omenankarat, nahistuneet salaatit ja muu kasviperäinen biojäte on parasta. Lieroja on toki mahdollista ruokkia myös esimerkiksi kaurahiutaleilla, mutta yleensä tarjolla on riittävästi myös ihmisravinnoksi kelpaamattomia aineksia. Säästetään kaurahiutaleet ihmisille, koska me emme syö biojätteitä…
Matokompostorin pohjalle laitettu kananmunakenno tulee sekin aikanaan lierojen syömäksi. Siinä ei ole juurikaan ravinteita, mutta herkullista hiilihydraattia yllin kyllin. Tunkioliero voi syödä jopa oman painonsa verran päivässä ja hyvissä olosuhteissa lierot lisääntyvät nopeasti.
Matomullan tyhjentäminen kompostista
Matojen kakkaama multa on voimakasta ja hajutonta lannoitetta huonekasveille. Matomultaa pitää poistaa kompostista riittävän usein, sillä se on lieroille itselleen haitallista. Jos kompostiin ei lisätä seosainetta (kuivia lehtiä, kananmunakennoa tmv), kasvaa ulosteiden osuus jo muutamassa kuukaudessa haitallisen suureksi ja kompostin väri tummenee.
Mullan poistamiseksi lierot houkutellaan eri puolelle kompostia ruuan avulla. Esimerkiksi niin, että suurin osa matomullasta siirretään kompostin toiseen päähän ja tyhjempään päähän lisätään uutta kasvualustaa (samaan tapaan kuin kompostia perustettaessa). Uusi ruoka sijoitetaan tähän päähän ja kuukauden päästä sekä aikuiset että munakoteloista kuoriutuneet vauvat ovat siirtyneet pois vanhasta matomullasta, jonka voi poistaa.
Tyhjennetylle puolelle lisätään kananmunakennoa tai vanhaa kukkamultaa samaan tapaan kuin kompostorin perustamisvaiheessa tehtiin.
Kukkaruukkuun päätyneet kompostilierot menehtyvät nopeasti, sillä ruukuissa multa on yleensä liian kuivaa niille. Kannattaa siis olla tarkkana tyhjennysvaiheessa. Matomultaa annostellaan kukkaruukkuihin vain vähän kerrallaan, sillä se on hyvin ravinteikasta. Sitä voi myös sekoittaa kasteluveteen lannoitteeksi.
Jos käytössä on kerroskompostori, on helppo tyhjentää aina alin kerros mullasta ja nostaa se pinon päällimmäiseksi. Alimmassa kerroksessa on usein myös hana, josta voi valuttaa valmista lannoitevettä.
Tulosta hoito-ohje
Artikkelin lähteenä käytetty omia kokemuksia sekä Eija Kosken kirjaa Matokomposti (Rakennusalan kustantajat 1995).