Tälle sivulle on koottu kaikki Kasvun piha -materiaalipakettiin kuuluvat puutarhasadut. Jokaisesta tarinasta on pidempi ja lyhyempi versio. Tarinoista on tarjolla myös tulostettava pdf-tiedosto.
Tarinoita saa käyttää varhaiskasvatuksessa ja muussa toiminnassa, mutta niitä ei saa kopioida tai laittaa jakoon muille alustoille ilman lupaa.
Valitse listasta haluamasi tarina tai selaa sivua alaspäin. Sivulla on tarinoista ensin kaikki pitkät versiot, sitten lyhyet.
Hauskoja lukuhetkiä!
Alla on ensin kaikkien puutarhasatujen pitkät versiot.
Pitkä versio
Bzzzz. Bzzzzzzzz. Ja heipä hei, kaikille. Eikö olekin ihanaa, kun on vihdoin kevät?! Olen nimittäin nukkunut koko pitkän talven! Aivan kuin puolet elämästäni olisi mennyt kevättä odotellessa. Mutta hyvää kannattaa odottaa, sillä meille kimalaisille kevät on aivan erityistä aikaa. Tulin kertomaan teille kimalaisista ja meidän hienosta elämästämme! Tämä tarina kertoo siis minusta (ja kenties muutamasta muusta). Ja minä en olekaan mikään ihan tavallinen kimalainen. Olen kimalaiskuningatar!
Me kimalaiset olemme suuria hyönteisiä, joiden pintaa peittää kiiltävä karva. Väriltämme olemme tumman mustia ja mustaa väriä halkovat kultaisen keltaiset ja kauniin valkoiset sävyt. Naapurikolossa talvehtinut ampiainen tosin sanoi minua karvapalloksi. Karvapalloksi?! Voitteko kuvitella? Itse hän oli kapea ja karvaton ja selvästi piikikkäällä tuulella.
Näin aikaisin keväällä voitte nähdä vain meitä kuningattaria. Jos siis tapaatte hyvin aikaisin keväällä kimalaisen, voitte kumartaa hieman hänen lentäessään ohi, koska kyseessä on aina kuningatar. Se saatan olla vaikka minä.
Minun ensimmäinen tehtäväni keväällä on etsiä tulevalle perheelleni pesäkolo. Pesäpaikka voi löytyä puunkolosta, maasta, hiirenkolosta tai vaikka linnunpöntöstä! Kun sopiva pesä on löytynyt, voin rauhassa perustaa perheen ja jäädä loppukesäksi pesään asumaan.
Kimalaisten perheeseen voi kuulua monta sataa pörisijää. Olisi hauska kuulla, millaisia perheitä teillä on. Ehkäpä teilläkin on monta sataa asukasta samassa kodissa? Ai ei vai? Se on kummallista, mutta väliäkös tuolla. Kaikilla meillä on omat tapamme elää. Minä pidän suurperheistä ja 273 lasta voisi olla juuri sopiva määrä.
Itse asiassa onkin hyvä, että meitä kimalaisia on paljon, sillä meidän suurperheemme auttaa muita: kasveja, eläimiä ja ihmisiäkin. Siitä auttamisesta kerron teille myöhemmin, sillä meidän erikoisalaamme se muiden auttaminen kyllä kuuluu.
Pitkä versio
Heipparallaa ja terveisiä kimalaispesästä! Toivottavasti muistatte minut vielä. Ja kenties olette kesän aikana törmänneet pörisevään perheeseeni. Meitä onkin jo melkoinen joukkio. Tänään ajattelin kertoa teille, kuinka me kimalaiset autamme teitä ihmisiä puutarhassa ja luonnossa ylipäätään. Ette ehkä arvanneet, että elämä ilman kimalaisia ja muita pölyttäjiä olisi varsin ikävää.
Me autamme teitä ihmisiä ja muuta luontoa pölyttämällä. Kyllä vain, me pölytämme päivät pitkät. Eikä ihan mitä tahansa pölyä, vaan siitepölyä! Se on sellaista kevyttä keltaista pölyä, jota on kukissa. Yhden kukan siitepölyn on päästävä toiseen kukkaan, jotta kukasta voi tulla vihannes, hedelmä tai marja. Esimerkiksi meidän kimalaisten ansiosta metsät ovat loppukesästä täynnä mustikoita! Ajatelkaas sitä!
Me lennämme kukkaan ja imemme kukasta mettä pitkällä kielellämme. Samalla täytämme takajaloissamme olevat siitepölyvasut täyteen siitepölyä. Ne ovat sellaiset pienet korit, joihin keräämme siitepölyä. Vähän kuin kauppakassit, joissa kannetaan ruokaa kotiin. Kun vasut ovat täynnä, ne näyttävät suurilta keltaisilta palloilta. Silloin kimalaisen täytyy kohta käydä pesällä tyhjentämässä ruokavasut.
Ja koska olemme niin pörröisiä, siitepölyä tarttuu myös karvoihimme. Sitten lennämme uuteen kukkaan ja edellisen kukan siitepöly kulkeutuu oikeaan paikkaan. Jonkin ajan kuluttua kukasta tulee mustikka, joku muu marja tai vaikka tomaatti! Mitäs siihen sanotte? Eikö ole hienoa?
Siitepöly on herkkua, mutta meille kimalaisille siitepölyä tärkeämpää on kukkien meden kerääminen, koska siitä teemme hunajaa. Hunaja on meidän ruokaamme ja se on mielestäni todella hyvää! Ihanan makeaa ja siitä saa paljon voimaa.
Mutta voihan puna-apila sentään! Tässä sitä ollaan juteltu kuin mesikutsuilla oltaisiin, vaikka minulla on kamala määrä tekemistä! Nyt hommiin! Ihanaa kesää kaikille.
Pitkä versio
Hei! Minä olen mato. Tai jos olemme oikein tarkkoja, olen kompostiliero, latinan kieliseltä nimeltäni Eisenia fetida. Mutta voitte kutsua minua tuttavallisesti kompostimadoksi.
Meitä lieroja on paljon erilaisia, mutta olemme kaikki yhtä tärkeitä. Meitä on eri kokoisia, toiset pienen pieniä ja toiset matojättiläisiä. Suomessakin on monenlaisia lieroja kuten viherliero, punaliero, harmaaliero, kasteliero ja onkiliero, vain muutaman ystävän mainitakseni.
Tulin kertomaan teille meidän kompostimatojen elämästä ja siitä, miten mekin vaikutamme jopa teidän ihmisten elämään. Muista madoista poiketen me kompostimadot asumme kompostoreissa tai tunkioilla. Eroamme tavallisista kastemadoista siinä, että pärjäämme hyvin lämpimissä oloissa, vaikka sisätiloissa.
Paras paikka meille kompostimadoille on oma koti eli matokompostori. Vietämme siellä melko rauhallista elämää. Syömme, kaivamme käytäviä ja syömme taas lisää. Me madot rakastamme syömistä! Parhaiten viihdymme pimeässä, siksi meitä on vaikea nähdä. Voit hoitaa meitä sumuttamalla vähän vettä kompostin päälle, tykkäämme kun kotona on sopivan kosteaa!
Et ehkä tiennytkään, mutta me kompostimadot olemme kuin pieniä multakoneita. Syömme ruuantähteitä ja kakkaamme multaa. Eikös olekin hienoa! Tuskin maltan odottaa, minkälaista herkkuruokaa te voisitte minulle antaakaan… Minä puolestani valmistan teille multaa, jota voitte käyttää vaikkapa kasvien kasvattamiseen.
Pitkä versio
Hei kaikki ja terveisiä mullan alta! Minä olen kasteliero, eli kastemato. Joko tunnette ystäväni kompostimadon? Hänet voi ottaa lemmikiksi sisälle matokompostiin, mutta minä en sellaisessa viihdy. Minulle tulisi sisällä ihan liian kuuma.
Ajattelin kertoa teille meistä luonnossa asustelevista matoystävistä. Monen mielestä näytämme kaikki ihan samanlaisilta, mutta meitä matoja on paljon erilaisia. Nyt kannattaa ottaa mukava asento ja höristää korvia, sillä vien teidät mukanani matojen ihmeelliseen maailmaan. Sukelletaan yhdessä maan pinnan alle!
Elämä maan alla on melko rauhallista. Syömme, kaivamme käytäviä, raahaamme lehtiä ruuaksi ja syömme taas lisää. Toisinaan saamme jännitystä elämään, kun yritämme väistellä nälkäistä mustarastasta tai siiliä.
Meidät tapaa maan pinnalla usein sateella tai sateen jälkeen. Sateella maahan kaivamamme käytävät täyttyvät vedellä ja tulemme maan pinnalle odottamaan, että vesi valuu niistä pois. Sitten palaamme kotiin maan alle.
Me maan alla elävät madot autamme teitä ihmisiä monella tavalla, vaikka ette sitä aina huomaa. Monet meistä kaivavat pitkiä käytäviä maahan. Sateella nämä madonkokoiset käytävät täyttyvät vedestä, kuten aikaisemmin jo kerroin. Kasvit ovat siitä innoissaan. Sadevesi kulkeutuu käytäviä pitkin syvälle maahan ja näin kasvien juuret saavat paremmin vettä. Käytävämme ovat kuin pienen pieniä vesiputkia! Kasvit eivät voi elää ilman vettä, joten me helpotamme niiden elämää sadevesiputkien avulla.
Me madot syömme kuolleita kasveja, kuten puista maahan pudonneita lehtiä, kaatuneita ja kuolleita kasveja ja maahan pudonneita hedelmiä, kuten omenoita. Ne ovat matojen herkkuruokaa! Lopuksi kakkaamme maahan ravinteidentäyteistä multaa, jota kasvit tarvitsevat kasvaakseen.
Muista siis, että pienikin mato tekee suuria tekoja. Pidämme maan elävänä ja kasvit onnellisina! Olemme puutarhassa tärkeitä kasvien kavereita. Voit auttaa meitä jättämällä kasvimaalle kuolleita lehtiä meille ruuaksi.
Pitkä versio
Kastemato täällä taas terve! Kesä on päättymässä ja syksy tekee tuloaan. Kesä oli mahtava, mutta oi että minä sitten rakastan syksyä! Syksyllä ilma viilenee eikä ole enää niin kuumaa ja kuivaa kuin kesällä. Syksy onkin meidän matojen ja muiden hajottajien lempivuodenaika.
Syksyllä on myös paljon ruokaa ja meillä on oikeat ruokakarnevaalit. Maassa on pudonneita lehtiä, lakastuneita kasveja ja puoliksi mädäntyneitä omenoita. Voisi jopa sanoa, että meillä madoilla on syksyn pituiset juhlat. Samoja juhlia viettävät ihmisetkin ja niitä kutsutaan sadonkorjuuksi. Syksyllä kesän ruokasato säilötään talven varalle.
Nyt meitä matoja voi vielä nähdä, mutta talven tullen vetäydymme maan alle talvilevolle. Me suuret ja voimakkaat kastemadot kaivamme itsellemme syvän käytävän. Pakkanen ei pääse syvälle maan sisälle ja siellä on paljon lämpöisempää kuin maan pinnalla. Niin me vietämme talvea.
Vanhimmat kastemadot voivat elää jopa 10-vuotiaiksi! Se on jo kunnioitettava madon ikä. Nämä matovanhukset ovat selvinneet monet ankarat talvet, sadat kesäsateen aiheuttamat käytävätulvat, väistelleet melkoisen määrän rastaita, siilejä ja sammakoita, onkiretkeä suunnittelevia ihmisiä sekä sateella vauhdikkaasti ajavia polkupyöräilijöitä.
Pienemmät madot jäävät talveksi maan pinnalla oleviin lehtikasoihin ja sammaleen tai maassa makaavien puunrunkojen alle. Pakkanen pääsee näihin paikkoihin ja pienempien matojen täytyykin nukkua eräänlaista talviunta, jota kutsutaan kylmähorrokseksi.
Jos te ihmiset haluatte auttaa pienempiä matoja ja hyönteisiä selviämään ankaran talven yli, jättäkää pihoille pieniä lehtikasoja. Lehtikasojen alla on paljon lämpöisempää kuin paljaan taivaan alla.
Mutta nyt minun täytyy jatkaa siivoamista eli pudonneiden lehtien syömistä. Näin syksyllä sitä siivottavaa riittääkin, mutta meitä se ei haittaa ollenkaan. Nähdään taas ensi keväänä!
Pitkä versio
Hrrr… onpas täällä kylmä. Uskallanko kurkistaa ollenkaan? Talviko täällä vielä on? Täältä minä siemenestä kasvan. Kohta seison ruukussani juuret tukevasti mullassa ja annan lämpöisen auringon hivellä lehtiäni. Mutta hei, olenkin unohtanut kokonaan esitellä itseni!
Minä olen kasvi! Ja tarkalleen ottaen olen tähän aikaan vuodesta vielä nuori kasvi eli taimi. Taimiksi sanotaan kaikkia nuoria kasveja, vähän samalla tavalla kuin nuoria ihmisiä sanotaan lapsiksi. Olen Basilikoiden sukua. Lehteni ovat tuoksuvat ja maukkaat ja niitä voi käyttää mausteena monissa ruuissa.
Kuunnelkaapas tarkkaan, niin kerron mistä me kasvit pidämme. Me kasvit olemme nimittäin kaikki eri luonteisia. Herne pitää eri asioista kuin porkkana ja kesäkurpitsa on aivan eriluonteinen kuin tomaatti. Olemme siis erilaisia, mutta meillä kasveilla on myös paljon yhteistä. Aivan kuten teillä ihmisilläkin. Olette kaikki erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia. Pää, napa ja peppu. Eikö vain?
Kasvit tarvitsevat neljä asiaa kasvaakseen ja kasvattaakseen kukkia, vihanneksia, hedelmiä tai marjoja. Ja ne neljä asiaa ovat auringonvalo, lämpö, vesi ja ravinteet. Entä mitä te ihmiset tarvitsette kasvaaksenne? Taidatte tarvita ihan samoja asioita kuin me kasvitkin. Ja hyvää hoitoa me kaikki tarvitsemme myös.
Me basilikat olemme puutarhakasveja, eli tarvitsemme ihmisten apua kasvamiseen. Tarvitaan sopiva paikka ja innokkaita puutarhureita – löytyyköhän täältä sellaisia?
Hei vaan ensi kertaan!
Pitkä versio
Hei kaikki, basilika täällä taas pitkästä aikaa! Kenties vielä muistatte minut. Viimeksi tarinoin teille keväällä ja sen jälkeen onkin tapahtunut yhtä ja toista.
Kesä on mennyt loistavasti! Kaikki alkoi siitä, kun minut istutettiin pienestä taimipurkista ulos kasvamaan. Kesän aikana auringonsäteet ovat hivelleet vihreitä lehtiäni, tuuli on heiluttanut varttani ja sade on virkistänyt oloani kuuman päivän jälkeen.
Keväällä, kun viimeksi juttelimme, olin paljon nuorempi ja pienempi kuin nyt. Silloin kerroin olevani taimi eli nuori kasvi. Mutta nyt olen paljon vanhempi. Kesä on tehnyt minusta vahvan ja vantteran. Kenties tekin olette kasvaneet sentin jos toisenkin kesän aikana.
Minun kasvuni on ollut ahkerien puutarhureiden ansiota. Puutarhurit ovat kastelleet minua silloin kun aurinko on pitänyt sadepilvet loitolla ja kitkeneet viereltäni rikkaruohoja, jotta olen saanut itselleni enemmän tilaa kasvaa. Olen tästä kaikesta kovin kiitollinen. Nyt voitte maistella maukkaita lehtiäni, joita olen kasvattanut teille!
Toivottavasti teilläkin on ollut mukavaa puutarhan ja viljelysten parissa. Uskoisin että teistä on tullut hyviä, ellei jopa erinomaisia puutarhureita. Puutarhan hoidossa ensimmäinen vuosi on aina harjoittelua ja eteen voi tulla yllätyksiä ja joskus jopa vastoinkäymisiä. Mutta puutarhanhoitoa kannattaa ehdottomasti jatkaa, koska joka vuosi oppii jotain uutta ja joka kesän jälkeen on aina edellistä vuotta viisaampi. Puutarhanhoito ei aina ole helppoa, mutta sinnikkyys ja kärsivällisyys palkitaan varmasti.
Tämä kesä on hiljalleen päättymässä ja syksy alkamassa. Puutarhanhoidossa kesän päättyminen ei olekaan niin harmillinen asia kuin ensin voisi ajatella. Syksyllä puutarhurit pääsevät keräämään loppusatoa sekä järjestämään sadonkorjuujuhlat! Juhlissa maistellaan kesän aikana kasvatettuja herkkuja, muistellaan kesän viljelyitä sekä ehkä jo vähän haaveillaan tulevasta kesästä.
Mutta ennen sadonkorjuuta voitte haistella ja maistella puutarhan antimia aikuisten kanssa, vaikka joka päivä. Oikein hauskoja hetkiä tuoksujen ja makujen parissa!
Pitkä versio
Hei kaikki, basilika täällä taas ja tällä kertaa kerronkin teille syksyn ihmeistä. Syksyllä, kun pimeys ja kylmyys lisääntyvät, kasvit alkavat valmistautua talveen. Puissa näkyy silloin paljon erilaisia värejä! On oranssia, punaista, keltaista ja ruskeaa.
Mutta mitä kaikelle vihreälle värille tapahtuu syksyisin? Se onkin aika jännä juttu! Luonnon vihreä väri on näet kultaa ja timanttejakin arvokkaampaa. Puut eivät missään nimessä halua luopua vihreästä väristään. Kaikki muut kauniit värit ne voivat heittää pois lehtien mukana, mutta vihreä säästetään. Syksyllä puut keräävät vihreät hiukkaset lehdistään ja laittavat ne syvälle oksiinsa ja runkoonsa talteen. Samalla lehtien muut värit pääsevät näkyviin. Kaikki ne oranssit, keltaiset ja punaiset värit ovat olleet koko ajan lehdissä, mutta vihreä on peittänyt ne alleen.
Puiden lisäksi muutkin kasvit keräävät vihreän talteen. Mutta mitä kasvit oikein kaikella vihreällä tekevät? Vihreässä on piilossa kasvien voima. Sen avulla ne voivat kasvaa suuriksi. Tästä syystä vihreä täytyy kerätä syksyllä talteen, jotta se voi taas keväällä virrata oksiin ja varsiin ja kasvit pääsevät kasvattamaan heti kevään alussa uudet lehdet. Ilman syksyllä talteen otettua vihreää, ei kasvi voisi kasvaa hyvin keväällä. Vihreä on kasvien voimaa.
Kun sinä syöt vihreitä kasveja, saat hurjasti hyvää kasvuvoimaa itsellesi!
Syksyn edetessä luonto valmistautuu talveen. Kaikki valmistautuvat omalla tavallaan ja niin minäkin. Minä lakastun kohta, koska me basilikat olemme täällä Suomessa yksivuotisia eli elämme kasvina vain yhden vuoden. Mutta ei hätää, tapaatte meitä yksivuotisia kasveja taas ensi keväänä, jos vain kylvätte siemeniä multaan. Me nimittäin vietämme talven siemeninä ja aloitamme kasvun taas alusta keväällä.
Viettäkää siis oikein mukava syksy ja talvi. Me tapaamme taas ensi keväänä. Hei hei!
Pitkä versio
Keväällä, kun aurinko alkaa lämmittää ja kasvit alkavat kasvaa, heräävät myös puutarhan muut asukkaat. Siilit lähtevät liikkeelle talvipesistään ja sammakot aloittavat kurnutuksen. Niiden lisäksi heräävä myös olennot, joita aikuiset eivät aina näe.
Ne ovat pieniä puutarhan asukkaita, jotka syntyvät lasten mielikuvituksesta. Ne voivat olla minkä värisiä ja muotoisia tahansa, ja niillä voi olla monta silmää tai jalkaa. Aikuisten mielestä ne voivat näyttää tavallisilta kiviltä, kepeiltä ja kävyiltä.
Nämä mielikuvitusotukset asuvat kesällä puutarhassa. Niiden tehtävä on pitää puutarhasta huolta ja seurata, kuinka kukat ja kasvit kasvavat. Ne saavat voimaa kukkien väreistä, kasvien tuoksusta ja kaikesta elävästä ympärillään.
Nämä otukset seuraavat mielellään myös lasten puuhia. Toisinaan ne pääsevät mukaan lasten leikkeihin. Niitä voidaan käyttää mansikoina kaupassa tai niiden kanssa voidaan leikkiä vaikka tervapataa. Niitä voi halutessaan myös koristella.
Kesän lopulla ilma alkaa viiletä. Puutarhan sato kerätään talteen ja kasvit saavat levätä. Silloin myös kivikeijut ja käpykököt alkavat etsiä pesäpaikkoja. Niille voi tehdä pehmeitä talvipesiä puutarhaan tai tuoda ne sisälle ruukkukasvin juurelle nukkumaan. Siellä ne lepäävät ja odottavat kevättä ja sitä hetkeä, kun luonto herää taas uuteen kasvuun.
Ennen jumpan alkua mietitään yhdessä, mitä kaikkia hedelmäpuita kotimaisissa puutarhoissa kasvaa (omena-, päärynä-, luumu- ja kirsikkapuu).
Jumpan sijaan voitte myös piirtää tarinan sormella kaverin selkään. Esim. piirtämistä (kasvin kasvu), silittämistä ylhäältä alas (tuuli, aurinko), sormenpäillä taputtelua (sade, kimalainen), ympyröiden pyörittely koko kädellä (omenat).
Käperrytään alas pieneksi siemeneksi mullan alle ja odotellaan kevään heräämistä. Kuinka mukavasti aurinko alkaa lämmittää maata ja siemenen kiiltävää kylkeä (ollaan paikallaan kyyryssä).
Ja aah, niin virkistävä vesisade, ihanaa!! Miten tunnenkaan kasvavani (nouse vähitellen kyykyn kautta ylös), ensimmäiset oksani kurkottelevat kohti valoa ja kasvan hetki hetkeltä yhä suuremmaksi (ojentele käsiäsi hiljalleen kohti kattoa).
Juureni kasvavat samalla tukevasti maahan (varpaiden heiluttelua) ja niiden ansiosta pysyn hyvin paikallani. Nyt olen kasvanut pieneksi puuksi. Aurinko paistaa ihanasti, on niin mukavaa levitellä lehtiä auringon lämmössä ja heilutella oksia vienossa kesätuulessa (venyttele ja heiluttele käsiäsi eri suuntiin). Mutta oi, tuo pilvi näyttää hurjalta, ja tuulikin yltyy! Voi, kuinka runkoni ja oksani taipuvat tuulen voimasta (venyttele itseäsi ja venyttele käsiäsi eri suuntiin). Oih, nyt alkaa ukonilma ja salamoi, onneksi salaman isku ei osunut!
Syksyllä lehteni muuttuvat värikkäiksi ja putoavat maahan (sormien heiluttelua). Talvella nukun ja odotan kevättä. (ollaan hiljaa ja hengitetään pari kertaa syvään). Keväällä teen uudet lehdet ja kesällä kasvan hieman pidemmäksi (sormet haralleen, venytys ylöspäin).
Kasvan hitaasti, vuosi vuodelta suuremmaksi.
Olen kasvanut jo aikuisen ihmisen kokoiseksi ja nähnyt kaikenlaista. Keväällä, virkistävän sateen jälkeen oksillani alkaa kasvaa pieniä nuppuja (kädet nyrkkiin), joista avautuu kauniita vaaleanpunertavia kukkia (avaa nyrkit kukkien terälehdiksi). Kukat houkuttelevat kimalaisia, jotka lentelevät kukasta kukkaan (kutittele toisella kädellä toisen käden kukkakämmentä).
Kesän edetessä kukista alkaa muodostua puun hedelmiä eli omenoita. Tämä onkin hyvä satovuosi ja oksani ovat täynnä punaisia muhkeita omenoita. Oksani taipuvat niiden painosta kohti maata (anna käsien riippua lattiaa kohden). Kuinka ihmeessä jaksan kannatella kaikkia näitä herkullisia omenoita? Onneksi kypsät omenat putoilevat yksi kerrallaan maahan syötäviksi. Ne omenat, joita kukaan ei kerää talteen, jäävät maahan ja niiden siemenistä kasvaa aikanaan uusia omenapuita.
Voidaan lopettaa tähän tai jatkaa vielä toinen kierros.
Alla samojen puutarhasatujen lyhyet versiot. Tarinoiden listasta pääset myös suoraan tiettyyn tarinaan.
Lyhyt versio
Bzzzz. Bzzzzzzzz. Ja heipä hei, kaikille. Minä olen kimalaisten kuningatar, yksi monista. Ihanaa kun vihdoin on kevät ja aurinko lämmittää. Olen nukkunut omassa piilopaikassani koko talven.
Nyt etsin uuden kodin, jonne mahtuvat kaikki lapseni asumaan. Ajattelin, että 273 lasta voisi olla sopiva määrä. Onko teilläkin monta sataa asukasta samassa kodissa? Ai ei vai? Onpa kummallista.
Kun löydän sopivan kodin, jään sinne koko kesäksi asumaan. Pesäni voi olla puun kolossa, maassa myyränkolossa tai vaikka linnunpöntössä! On hyvä, että meitä kimalaisia on paljon. Me autamme kasveja ja eläimiä, mutta siitä kerron teille lisää myöhemmin.
Minä olen iso ja pörröinen, mutta minua ei tarvitse pelätä. Minulla on piikki, mutta en pistä sinua, jos sinä et häiritse minua. Suussa minulla on pitkä kieli. Jos näet aikaisin keväällä kimalaisen, se on aina kuningatar. Voit tervehtiä sitä kumartamalla hieman. Se voin olla vaikka minä.
Lyhyt versio
Heipparallaa ja terveisiä kimalaispesästä! Toivottavasti muistatte minut vielä. Ehkä olette myös nähneet minut ulkona lentämässä tai kukassa pörisemässä. Me kimalaiset menemme kukkiin keräämään makeaa mettä, eli kukkien mehua. Siitä me teemme hunajaa. Hunaja on meidän ruokaamme. Meillä kimalaisilla on pitkä kieli, vähän kuin oma mehupilli. Sillä ylettää hyvin kukan pohjalla olevaan meteen.
Kukassa on myös keltaista siitepölyä, jota me keräämme takajalkojemme pieniin vasuihin. Ihan kuin meillä olisi omat kauppakassit mukana. Keltainen pöly tarttuu samalla meihin joka puolelle, koska olemme niin pörröisiä. Pöly tarttuu myös siihen kukkaan, johon seuraavaksi lennämme.
Kun kimalainen tai muu ötökkä kuljettaa siitepölyä eri kukkiin, voi kukasta kehittyä hedelmä tai marja. Näin me autamme kasveja. Kasvit eivät itse pysty viemään siitepölyä vieressä kasvaville kukkakavereilleen. Pölyttävien ötököiden ansiosta metsistä voi esimerkiksi kerätä herkullisia mustikoita!
Mutta nyt en ehdi jutella enempää, minulla on paljon tekemistä! Ihanaa kesää kaikille.
Lyhyt versio
Hei! Minä olen mato, kompostimato.
Minä asun matokompostissa yhdessä ystävieni kanssa. Meitä on täällä monta. Olemme piilossa pimeässä, siksi meitä on vaikea nähdä.
Meillä ei ole hampaita, syömme vain pehmeää ruokaa. Meidän herkkuruokaamme ovat banaaninkuoret ja puuronjämät. Meillä on pieni masu, anna meille vain vähän ruokaa kerrallaan.
Voit hoitaa meitä sumuttamalla vähän vettä kompostin päälle, tykkäämme kun kotona on sopivan kosteaa!
Me madot teemme kompostiin multaa. Kun multaa on paljon, sitä voi laittaa kasvin ruukkuun. Mullasta kasvi saa voimaa kasvamiseen.
Lyhyt versio
Hei kaikki! Minä olen kastemato eli kasteliero. Minä asun ulkona maan alla. Joko tunnette ystäväni kompostimadon? Hän viihtyy sisällä matokompostissa, mutta minulle tulisi sisällä ihan liian kuuma.
Metsässä ja puutarhassa asuu paljon matoja, vaikka meitä on vaikea nähdä. Minulla on maan sisällä ihan oma kotikäytävä, jossa asun. Oma tunneli syvällä maassa. Toiset meistä tykkäävät vaihtaa koko ajan paikkaa, heillä on monta käytävää lähellä maan pintaa.
Joskus kun sataa, tulee meidän koteihimme liikaa vettä. Silloin tulemme maan pinnalle odottamaan sateen loppumista ja voit nähdä meidät.
Meidän käytävistämme on apua kasveille: sadevesi valuu käytäviä pitkin syvälle maahan ja kasvien juuret saavat enemmän vettä. Me myös teemme uutta multaa, jonka avulla kasvit kasvavat isoiksi. Me syömme kuivia lehtiä ja kuolleita kasveja, ja kakkaamme multaa!
Me olemme puutarhassa tärkeitä kasvien kavereita. Voit auttaa meitä jättämällä kasvimaalle kuivia lehtiä meille ruuaksi.
Lyhyt versio
Kastemato täällä taas terve! Kesä päättyy kohta ja syksy alkaa. Minä rakastan syksyä! Syksyllä on sopivan viileää ja märkää.
Syksyllä on meille madoille myös paljon ruokaa. Maassa on pudonneita lehtiä, lakastuneita kasveja ja puoliksi mädäntyneitä omenoita. Meillä on oikeat ruokajuhlat. Samoja juhlia viettävät ihmisetkin ja niitä kutsutaan sadonkorjuuksi. Syksyllä kesän ruokasato säilötään talven varalle.
Syksyllä meitä matoja on helppo löytää. Mutta kun tulee kylmä, menemme piiloon maan alle. Me suuret ja voimakkaat kastemadot kaivamme itsellemme syvän käytävän. Pienemmät madot jäävät maan pinnalla oleviin lehtikasoihin ja sammaleen tai maassa makaavien puunrunkojen alle. Keväällä aurinko taas alkaa lämmittää ja herättää meidät.
Ihmiset voivat auttaa matoja ja muita puutarhan pieniä eläimiä selviämään talvesta: voitte jättää meille lehtiä pihalle. Niiden alla on mukava viettää talvea.
Mutta nyt minä jatkan siivoamista eli pudonneiden lehtien syömistä. Nam, onpa herkullisia lehtiä!
Nähdään taas ensi keväänä!
Lyhyt versio
Hei, minä olen basilika. Olin ensin unessa siemenen sisällä, sitten aloin kasvaa. Nyt minulla on varsi ja pienet lehdet. Mullan sisällä minulla on juuret.
Eri siemenistä tulee eri kasveja ja eri kasvit pitävät eri asioista. Minä olen basilika. Minä tykkään olla auringossa ja juoda paljon vettä. Minä en kasva metsässä, kasvan puutarhassa tai ruukussa.
Puutarhassa voi olla paljon erilaisia kasveja: esimerkiksi porkkana, kesäkurpitsa ja herne. Ne ovat erilaisia ja kasvavat eri tavalla, mutta niissä on paljon samaa: juuri varsi ja lehdet! Te ihmisetkin olette kaikki erilaisia mutta kuitenkin samanlaisia. Pää, napa ja peppu. Eikö vain?
Minä haluan kasvaa isoksi ja tehdä paljon tuoksuvia lehtiä teille. Mutta minä tarvitsen ensin valoa, lämpöä, vettä ja ravinteita eli ruokaa. Ihan kuin te ihmisetkin. Ja hyvää hoitoa me kaikki tarvitsemme myös.
Me basilikat olemme puutarhakasveja, eli tarvitsemme ihmisten apua kasvamiseen. Tarvitaan sopiva paikka ja innokkaita puutarhureita – löytyyköhän täältä sellaisia?
Hei vaan ensi kertaan!
Lyhyt versio
Hei kaikki! Keväällä kun viimeksi nähtiin, minä olin pieni taimi, nyt olen jo iso kasvi. Ehkä tekin olette kasvaneet pidemmiksi kesällä.
Kesän aikana olen saanut voimaa auringosta, tuuli on heiluttanut varttani ja sade on virkistänyt oloani kuuman päivän jälkeen.
Olen saanut kesällä hyvää hoitoa. Lapset kastelivat minua, kun tarvitsin vettä. Puutarhuri otti rikkaruohot pois vierestäni, jotta sain tarpeeksi tilaa kasvaa. Kiitos paljon avusta! Nyt voitte maistella maukkaita lehtiäni, joita olen kasvattanut teille!
Onko teidän mielestänne puutarhan hoito ollut kivaa? Uskon, että teistä on tullut jo oikein hyviä puutarhureita. Puutarhan hoidossa oppii joka vuosi paljon uutta. Joskus suunnitelmat menevät pieleen tai tapahtuu jotain yllättävää. Mutta ei se haittaa. Puutarhan hoito opettaa meille sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. Tekemällä oppii.
Kesän jälkeen tulee syksy. Syksyllä puutarhurit keräävät satoa ja voivat järjestää sadonkorjuujuhlat! Mutta ennen sitä voitte haistella ja maistella puutarhan antimia aikuisten kanssa, vaikka joka päivä. Oikein hauskoja hetkiä puutarhan tuoksujen ja makujen parissa!
Lyhyt versio
Hei kaikki, basilika täällä taas ja nyt kerron teille syksyn ihmeistä. Syksyllä, kun pimeys ja kylmyys lisääntyvät, kasvit alkavat valmistautua talveen. Puissa näkyy silloin paljon erilaisia värejä! On oranssia, punaista, keltaista ja ruskeaa.
Mutta mitä vihreälle värille tapahtuu syksyisin? Se on jännä juttu! Vihreä väri on puille hyvin arvokasta. Ne eivät halua menettää sitä, kun lehdet putoavat. Siksi puut vetävät vihreän värin talteen rungon sisään, ennen kuin pudottavat lehtensä. Vihreässä on kasvin voima, sen avulla se jaksaa taas keväällä kasvaa.
Kun sinä syöt vihreitä kasveja, saat hurjasti hyvää kasvuvoimaa itsellesi!
Syksyllä luonto valmistautuu talveen. Minä olen basilika ja elän aina yhden kesän kerrallaan. Syksyllä minä lakastun. Mutta ei hätää! Tapaamme taas ensi keväänä, jos vain kylvätte siemeniä multaan. Me yksivuotiset kasvit vietämme talven siemeninä ja aloitamme kasvun alusta taas keväällä.
Viettäkää tekin oikein mukava syksy ja talvi. Me tapaamme taas ensi keväänä. Hei hei!
Lyhyt versio
Puutarhassa kasvaa kasveja ja elää monia pieniä eläimiä. Lisäksi lapset voivat löytää sieltä mielikuvitusolentoja. Aikuiset eivät aina näe niitä. Aikuisten mielestä ne voivat näyttää tavallisilta kiviltä, kepeiltä ja kävyiltä.
Kivikeijut, käpykököt ja muut mielikuvitusolennot asuvat kesällä puutarhassa. Ne pitävät puutarhasta huolta ja seuraavat kasvien kasvua. Ne saavat voimaa kukkien väreistä, kasvien tuoksusta ja kaikesta elävästä ympärillään.
Kivet, kävyt ja kepit voivat päästä mukaan myös lasten leikkeihin. Joskus lapset koristelevat niitä.
Syksyllä puutarhaan voi tehdä kivikeijulle talvipesän tai ottaa sen sisälle kukkaruukkuun nukkumaan. Siellä ne lepäävät ja odottavat kevättä ja sitä hetkeä, kun luonto herää taas uuteen kasvuun.
Siirry seuraavaan osioon